vuosi oli 2005. Millennials oli tulossa joka kerta, kun matalat farkut, mehukas zip-up ja Smuckers Lip Smackers olivat raivoissaan. Diorin satulalaukku julkaistiin 5 vuotta ennen, mutta se oli silti erittäin paljon muodin IT-kappale. Kaksi vuotta aikaisemmin olin ostanut yhden erittäin omasta, Dior Trotter -satulapusista ja siitä hetkestä lähtien, kun minua kulutettiin Diorin jokaisella liikkeellä.
Vuonna 2005 John Galliano avasi kevään Christian Dior -näyttelyn kiertävän auton melulla, mutta monet päivittäiset muotiharrastajat eivät olleet ääniä, koska tuolloin muotinäytökset olivat sekä vaikeat että yksinoikeudella. Se oli omituinen ja hauska, mutta silti puettavissa täsmälleen samaan aikaan RTW: n ja lisävarusteiden kokoelma. Gallianon itse loihduttanut tässä kokoelmassa oli pieniä hameita sekä liukumekkoja, logo-tees- ja alusvaatteiden inspiroimia kappaleita. Galliano laajeni samoin Diorin tunnetulle vinolle painotuotteelle, asettaen elävät kukat perinteisen logon painatuksen päälle ihanalla beige -värillisellä tavalla.
Vaikka kokoelma itsessään ei saanut erittäin lukuisia tunnustuksia Gallianon kriitikkoilta, se ihana painatus asui mielessäni erittäin pitkään ja vielä enemmän sementoitiini kuten Diorille. Itse laukkujen suhteen monet olivat jo tunnettujen satulalaukun uudelleenmuodostuneita iteraatioita. Vuosia myöhemmin pidän edelleen mielessäni nähdä kuvia verkossa ensimmäistä kertaa, tuntuen paljon siltä kuin Gallianon maailma sekä asun vain siinä.
Tähän päivään saakka kokoelma on sydämessäni erityinen sijainti menetelmästä, jonka se sai minut tuntemaan. Vaikka se voidaan nyt ajatella päivätystä tai tahmeasta, se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin korkean muodin vaikutuksen itseensä. Juuri siinä hetkessä, kun tunsin jotain syvää hengessäni, päädyin täysin tietoiseksi, että muoti on niin paljon muutakin kuin vain itse vaatteita.
Pidätkö mielessä menneisyyden kokoelma, joka on sinulle erillään tällä tavalla?
[Kuvia Vogue -kiitotien kautta]